Urakka alkoi aamu seitsemältä, kun Tanninen tuli hakemaan proomulla puita. Siihen mahtui 80 tukkimetriä ja lastaamiseen meni miehiltä vuorokausi. Se oli aikamoista työtä aikuisellekin miehelle, saati 13-vuotiaalle pojanklopille, Holger Thesslundille. “Nyt mie vedän hyvä olut ja tupakka”, sanoi Tanninen, kun piti tauon. Se oli hänelle hetken hengähdys päivän töissä, mutta nuorempi työmies ei tietenkään osallistunut siihen. Mutta Holger hymyilee silmiä myöten muistellessaan Tannista, “pilsneriähän se vaan oli ja Oiva-tupakkaa”, hän muistaa.
Kun proomu seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan oli lastattu, Holger Thesslundkin pääsi kotiin. Äiti keitti kotona kahvit ja laittoi pojalle voileipää. Siinä tuvan lämmössä istuessa, vanhempien äänet alkoivat pikkuhiljaa puuroutua korvissa ja silmä luppaamaan. Niin väsynyt miehenalku työsarkansa jälkeen oli.
Holger Thesslund on ollut ikänsä työteliäs mies. Hän syntyi vuonna 1930 Käldön saarella, joka kuului vanhastaan Tjusterbyn kartanolle. Siellä isä, Ottu Edvard Thesslund oli töissä ja perhe sai kartanolta maata rakentaa oman torppansa saarelle. Niin usein pitkäaikaiset ja luotettavat työntekijät tuolloin palkittiin. Parhaimmillaan työntekijöiden ja isännän välillä vallitsi molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus.
Jo nuoresta Holger teki töitä. Ei siksi, että häneltä olisi sitä vaadittu, ei vuotta vanhempi velikään käynyt puutöissä, vaan siksi, että hän halusi. “Sai omaan taskuun rahaa”, Holger sanoo. Talvisin tehtiin metsätöitä. Perheellä oli työjuhtina kaksi hevostakin. Proomulla puut vietiin Isnäsin sahalle.
Pula-ajan kalasaaliit / Kalaa helsinkiläisille
Käldöläiset kävivät mantereen puolella Kabbölessä koulua. “Sota-aikana tuli systeemi, että kolmas ja neljäs luokka käytiin yhtä aikaa, jos oli 12 km päivälle matkaa”, Holger muistelee. Koulussa oli muutenkin poikkeussäännöt. Kun kaupungeissa ruokapula paheni, tuli valtion taholta määräys, että saaristossa piti lisätä kalastusta ja toimittaa kalaa helsinkiläisille. Silloin koulusta joustettiin. Kalastuksesta tuli perheen keskeinen elinkeino sodan aikana. Kolme isompaa veljeä joutuivat ikänsä puolesta sotaan, etulinjaan. Kaikki, perheen järkytykseksi, myös haavoittuivat sodassa. Holger säästyi sotakomennukselta ja ryhtyi kalakaveriksi isälle.
Elannon auto tai toisinaan laiva tuli hakemaan kalasaaliit, niistä hoidettiin kalan jakelu kauppoihin. Verkot laskettiin alkuillasta ja nostettiin yhden aikaan yöllä. Veneiden sivussa oli numerot. Kun verkoille lähdettiin, “tullarit ottivat numeron ylös”, Holger sanoo. Takaisin tullessa oli sama homma. Sodan aikana merivartiosto suoritti tehostettua valvontaa. Vahdittiin, kuka tuli ja meni.
Holgerin “Skeppsdocka”
Erään kerran, kun Holger oli lähtenyt yksin ulos verkoille, hän päätti rohkaistua “kysymään ja puhumaan” Hästön Elnalle. Holger istui laiturilla ja heilutteli jalkojaan vedessä, ja pyysi sitten Elnaa ulos. Elna Sandvik oli samassa koulussa. Jälleen Holger Thesslundin silmiin syttyy pilke ja häntä hieman naurattaa, kun hän muistelee Elnan lempinimeä, skeppsdockaa, niin koulukaverit keksivät Elnaa kutsua. (Skeppsdocka tarkoittaa telakkaa, skepp laivaa ja docka nukkea). Nyt jo edesmennyt Holgerin “skeppsdocka” oli muonittamassa 14 miestä Risholmenin saarella, joka on vanha luotsisaari. Siellä oli myös tilapäinen rannikkopatteristo jatkosodan aikana, kun Itäisen Suomenlahden puolustusta pyrittiin vahvistamaan.
“Siitä se leikki alkoi”, Holger sanoo, ja tarkoittaa häntä ja Elnaa. Sodan jälkeen Holgerin piti lähteä Dragsvikiin armeijaan. Hän kertoi asiasta Elnalle, miten hän olisi puoli vuotta poissa eikä pääsisi kotiin käymään. “Ota toinen mies”, Holger oli kehottanut. Mutta Elna sanoi, “en tarvitse kahta, kun minulla on jo yksi.” Sen sijaan Elna sanoi, että hän valmistelee sillä aikaa suuren kapiokirstun, “alkaa noukkia lakanat”, Holger sanoo. Elna odotti Holgeria ja hänen palatessaan kirstu todella oli valmis, kaikkine käsinkirjailtuine ja -koristeltuine liinavaatteineen.
Luottomiehen maineessa
Elna ei ollut ainoa, joka lupasi odottaa Holgeria armeijasta. Holger oli päässyt Kiialan kartanoon Porvooseen töihin, jo ennen Dragsvikin palvelusta. Myös kartanon työnjohtaja sanoi, että he odottavat yhtä lailla, että saavat hyvän työmiehen armeijasta takaisin töihin. “En pärjää, tarviin sellaisen, että voi luottaa”, oli esimies sanonut Holgerille. Kiialan kartano oli Ehrnroothien suvulla. Tilalla oli suuret kasvihuoneviljelmät, joissa viljeltiin eritoten tomaattia ja kurkkua, “600 tomaattia”, Holger muistelee.
Holger Thesslund oli luottomies. Hän hoiti kattiloiden lämmityksen, nousi keskellä yötäkin lisäämään hiiliä, etteivät kattilat pääse sammumaan. Aamulla työt alkoivat silti niin kuin muillakin. Holger kiersi kasvihuoneilla ja katsoi, että kaikki on kunnossa. Hän vislasi tullessaan niin, että työntekijät tiesivät hänen tulleen. Holgeria naurattaa, kun hän muistaa, miten alkuun kaikki nousivat hänen tullessa seisomaan. Ajat ja tavat kuitenkin muuttuivat hänen myötä: “Saa välil istuukin, kyllä mie tiedän, että te teette työtä”, hän sanoi työntekijöilleen.
Armeijan jälkeen, Holger ja Elna menivät naimisiin ja saivat kolme lasta. Porvoosta perhe muutti työn perässä takaisin Pernajaan. Holger oli töissä Sjögårdin kartanolla muutamia vuosia, ja sen jälkeen Isnäsin sahalla.
1960-luvun alkupuolella Holger Thesslund rakensi perheelleen Isnäsiin omakotitalon. Siinä hän on nyt asunut 50 vuotta. Töiden jälkeen Holger auttoi myös naapurien ja tuttavien rakennustyömailla, muun muassa useamman talon rakentamisessa Isnäsin Karhutiellä. Veneily, kalastus ja saaristo ovat säilyneet elämässä. Perheen kesäpaikka, sekin Holgerin rakentama, on Elnan lapsuuden maisemissa Hästön-saaressa.
Löytöretkiä Pernajan saaristoon - historiaa, tarinoita ja retkikohteita 