Rönnäsin ranta

Maisemaa Rönnäsin vierassataman laiturilta.

Maisemaa Rönnäsin vierassataman laiturilta elokuussa 2014.

Kuva Rönnäsin laiturilta vuodelta 1891. Nykyisen betonilaiturin paikalla oli tuolloin hirsiarkkulaituri.  Kuvassa on oletettavasti kenraali von Knorring yhdessä oman rouvansa sekä toisen kenraalin rouvan kanssa odottamassa höyrylaivaa. Kuva löytyi Tervikin kartanon edustalla olevan saaren vanhasta huvilasta remontin yhteydessä. (Kuva Mikko Närin kokoelmista.)

Kuva Rönnäsin laiturilta vuodelta 1891. Nykyisen betonilaiturin paikalla oli tuolloin hirsiarkkulaituri. Kuvassa on oletettavasti kenraali von Knorring yhdessä oman rouvansa sekä toisen kenraalin rouvan kanssa odottamassa höyrylaivaa. Kuva löytyi Tervikin kartanon edustalla olevan saaren, vanhasta huvilasta, remontin yhteydessä. (Kuva Mikko Närin kokoelmista.)

 

Vanhan Rönnäsin kartanon mailla on rauhallinen veneilykohde uimarantoineen ja luontopolkuineen. Niiden varrella voi käydä tutustumassa niin kartanon vanhoihin raunioihin kuin ensimmäisen maailmansodan aikaisiin vallimuureihin. Muutaman sadan metrin päässä pääsee myös golfaamaan nykyaikaiseen ja vireään golfkylään Sea Golf Rönnäsiin.  Golfin alueella on myös lounas- ja ala carte ravintola  Sea golf Klubiravintola  ja vuokrattavia mökkejä. Lisäksi tarjolla on Fishing Lordsin järjestettyjä kalastus- ja virkistäytymisretkiä.

Loviisan kaupungin ylläpitämässä Rönnäsin rannassa on pieni vierasvenesatama. Laiturin läheisyydestä löytyy nuotiopaikka sekä ruokailukatos. Rannan läheisyydessä on myös parkkipaikka, joten paikalle pääsee myös maitse. Parkkipaikalta (rannalta katsottuna) vasemmalle puolelle lähtee metsätie suojaiselle uimarannalle. Ranta on matala ja lapsille turvallinen.

ronnes4_laituri

Rönnäsin rannan Rönnäsin vierassataman laituri ja nuotiopaikka.

 

Suola-altaita ja temppelivuori – omalaatuisten isäntien perintöä

Rönnäsin rannan läheisyydestä löytyy merkkejä paikan mielenkiintoisesta historiasta, kaikki lyhyen kävelymatkan päässä.

Kävelyreitin kohteita.

Kävelyreitin kohteita.

 

Suola-allas

Uimarannan takana aukeaa metsän keskelle nurmettunut alue, jonka taustalla on kiinnostava historia. Pyöreähkö nurmialue on vanha Rönnäsin kartanon maille rakennettu suola-allas.

Rönnäsin kartanon tunnettiin ennen 1800-lukua Idlaxin kartanona. Idlaxin alueen historia ulottuu keskiajalle. Jo 1357 päivätyssä Ruotsin kuninkaan kirjeessä vahvistetaan rälssioikeuksia Idlaxin kylissä. 1600-luvulla Ruotsin kruunu on läänittänyt Idlaxin kylän vastineeksi sotapalveluksista skotlantilaiselle eversti Matia Forbesille. Tuolta ajalta on mainintoja myös kartanorakennuksesta.

1800-luvun alussa Idlaxin kartano siirtyi perinnön kautta Wrede -suvun haltuun. Ehkä originaaleimpana kartanon isäntänä on pidetty Carl Henrik Wredeä, joka sai silloisen Idlaxin (sittemmin Rönnäsin) kartanon haltuunsa vuonna 1808. Hän laittoi väkensä kaivamaan ranta-alueelle vesialtaita. Niissä oli tarkoitus kuivattaa suolaa merivedestä, kuten Välimerellä tehtiin. Isännän pettymykseksi Pernajanlahden veden suolapitoisuus oli kuitenkin niin vähäinen, ettei hanke poikinut työmäärästään huolimatta mainittavia tuloksia. Vanhat altaat ovat sittemmin kirjaimellisesti kuivuneet kokoon. Osittain myös siksi, että maan pinta on ajan saatossa kohonnut ja rantaviiva vetäytynyt kauemmas.

ronnes3_suola-altaat

Rönnäsin kartanon isännän, Herman Wreden, 1800-luvun alkupuolella, rantaan kaivattamien suola-altaiden paikalla, on nyt ruohokenttää.

 

Kartanon kellari ja lampaiden laidunmaita

Autolla Rönnäsiin rantaan tullaan Museotietä. Museotien varrelta löytyy muutama kartanon historiaan liittyvä kohde. Parisataametriä parkkipaikalta, vasemmalla puolella, mäenrinteessä puiden kätköissä, vanha kartanon kellari. Se on järeistä luonnonkivistä muurattu, holvikattoinen aikansa työnäyte ja palvellut kellarina suurta joukkoa kartanon työväkeä.

Kellarilta jatkettaessa Museotietä eteenpäin, kuljetaan paikallisen lampurin laitumien keskeltä. Nämä laidunmaat ovat olleet peltoina tai laidunmaina kartanon monisatavuotisen historian ajan, ja on arvo sinänsä, että perinne elää edelleen. Vanhat laidunmaat ovat niin kauneudessaan kuin myös luonnon monimuotoisuudessaan pala Suomen katoavaa perinnemaisemaa. Laitumia rajaa oikealla puolella myös Loviisan kaupungin ylläpitämä matkailuautojen pysäköintipaikka, joka on rauhallinen, suojaisa, nurmettunut aukio.

ronnes6_kellari

Rönnäsin kartanon luonnonkivistä muurattu holvikattoinen maakellari.

“Råttslottet” eli Rottalinna (vas.) ja uudempi päärakennus 1860-luvulla. (Kuva Mikko Närin kokoelmista.)

“Råttslottet” eli Rottalinna (vas.) ja uudempi päärakennus 1860-luvulla. (Kuva Mikko Närin kokoelmista.)

 

Päärakennus “Råttslottet”

Laidunten takaa kääntyy oikealle Temppelivuorentie, joka johtaa Sea Golf Rönnäsin alueelle. Museotien ja  Temppelivuorentien metsäisessä kulmassa on nähtävillä vanhan Rönnäsin kartanon kivijalkaa. Samainen kartanon isäntä Carl Henrik Wrede, joka tilan kehittämiseksi oli kaivattanut suola-altaita, rakennutti myös uuden päärakennuksen pihlajaiselle niemelle, Pernajanlahden rannalle. Tämän myötä Idlaxin kartano sai myös uuden nimen Rönnäs. Uusi päärakennus oli komea, ranskalaistyylinen kaksikerroksinen hirsirakennus. Koko toinen kerros oli ajan tapaan pyhitetty juhlavasti salille, muut tilat olivat alakerrassa.

Päärakennuksen ympärille perustettiin englantilaistyylinen laaja puisto, josta voi vieläkin löytää merkkejä maastosta. Kivijalan takana metsässä, on nähtävissä, oletettavasti vanhan lammen kaivannot. Mikä lie ”kultalampi” siinä onkaan ollut, mietiskelee Rönnäsin kartanon nykyinen isäntä, lampuri Mikko Näri. Lammen keskellä näyttää olleen myös kaksi pientä saarta. Nyt kaivannoissa ei enää, maan pinnan kohoamisen myötä ole kuin vähän kosteutta. Sittemmin Carl Henrik Wreden kohtalo oli traaginen, sillä hän hukkui heikkoihin jäihin Rönnäsin edustalla. Samoin kuoli myös hänen tyttärensä 34 vuotta myöhemmin.

Sittemmin rakennuksen historia ei jatkunut yhtä kunniakkaana. Jälkipolvet muistavat rakennusta kutsuttaneen nimellä “Råttslottet” (Rottalinna). Se pääsi rapistumaan, ja kuten yleensäkin vanhoissa taloissa, riesana ovat usein jyrsijät, jotka selittänevät lempinimeä. Kun seuraavakin kartanon isäntä Herman Wrede rakennutti uuden päärakennuksen 1860-luvulla, lienee vanhemman päärakennuksen huolto jäänyt vähemmälle. “Råttslottet” purettiin 1939.

1860-luvun päärakennuksen kivijalka lienee Museotien toisella puolella (rannasta katsoen oikealla). Metsäisestä rinteestä löytyy ison rakennuksen luonnonkivijalka, jonka ympäriltä löytyy myös tuoksuvia, pehmeneulaisia ja sileärunkoisia jalokuusia. Ympäristössä kulkiessa voi antaa mielikuvituksen laukata ja kuvitella, minkälainen puutarha tai pihapiiri kartanon ympärillä onkaan ollut.  Uudempi päärakennus paloi jouluna Tapaninpäivän jälkeisenä yönä 1919. Näin ollen  Rönnäsin kartanon päärakennusta ei ole säilynyt näihin päiviin saakka.

ronnes_kivijalka

Vanhan Rönnäsin kartanon “Råttslottetin” kivijalkaa.

Åtraksen torppa, joka oli tyypillinen seudun torppa. Åtras sijaitsi Tempelbergetiltä noin kilometrin verran pohjoiseen, meren rannalla. Paikalla kasvaa vielä vanha omenapuu ja mm. humalaa. Kuva 1800-luvun lopulta. (Kuva Mikko Närin kokoelmista.)

Åtraksen torppa, joka oli tyypillinen seudun torppa. Åtras sijaitsi Tempelbergetiltä noin kilometrin verran pohjoiseen, meren rannalla. Paikalla kasvaa vielä vanha omenapuu ja mm. humalaa. Kuva 1800-luvun lopulta. (Kuva Mikko Närin kokoelmista.)

Idlaxin (myöhemmin Rönnäsin) kartanon tuulimylly ja myllärin torppa. Myllynkivet löytyy vielä paikalta. Kuva 1800-luvun lopulta. (Kuva Mikko Närin kokoelmista.)

Idlaxin (myöhemmin Rönnäsin) kartanon tuulimylly ja myllärin torppa. Myllynkivet löytyvät vielä paikalta. Kuva 1800-luvun lopulta. (Kuva Mikko Närin kokoelmista.)

 

ronnes7_saaristomuseo

Saaristomuseo toimii Rönnäsin kartanoon kuuluneessa luonnonkivinavetassa

Saaristomuseo

Museotie jatkuu nimensä mukaisesti Saaristomuseolle, joka on perustettu Rönnäsin kartanon vanhaan komeaan kivinavettaan, joka kellarin tapaan, on muurattu suurista luonnonkivistä. Saaristomuseo kuvaa saariston kulttuurihistoriaa. Pohjakerroksen perusnäyttely kertoo saariston asuttamisesta ja siitä, miten maatalous on onnistuttu mukauttamaan merikulttuuriin. Toisen kerroksen perusnäyttely kertoo veneistä ja veneenveistosta. Itä-Uusimaalaisessa veneenrakennusperiteessä on ollut tunnusomaista muun muassa virolaisvaikutteet, jotka kertovat vuosisataisesta vuorovaikutuksesta Suomenlahden yli.

 

Temppelitie ja ensimmäisen maailmansodan aikaiset vallimuurit

Temppelitietä kuljettaessa oikealle puolelle avautuu laakso, joka on vanhaa merenpohjaa. Laaksoa rajaa taustalla kallioharjanne, Tempelberget. Temppelitie nousee mäelle. Rinteessä, mäen päällä, oikealla näkyy kivistä tehtyä vallimuuria. Kivet muodostavat maan pinnalta kohoavan muurin. Linnoitus on mitä ilmeisemmin ensimmäisen maailmansodan ajalta. Toisen maailmansodan aikaiset vallit olivat enemmän poterotyyppisiä maansisään kaivettuja vallihautoja, jotka suojasivat kehittyneemmältä aseteknologialta paremmin. Mahdollista on, että vallia on ollut rakentamassa venäläisten sotavankeja Kiinasta, kuten esimerkiksi Isosaaressa.

ronnes2_vallimuuri

Ensimmäisen maailmansodan aikaista vallimuuria.

 

Kartanonherran Tempelberget

Taustalla häämöttävään Tempelbergetiin liittyy myös mielenkiintoista historiaa. Carl Henrik Wreden jälkeen kartano siirtyi Herman Wreden omistuksiin. Myös hän oli kartanonisäntänä omalaatuinen eikä kyennyt hoitamaan tilaansa järkevästi. Uskonnolliset asiat veivät hänen huomionsa. Hän komensi väkensä kuuntelemaan saarnojaan Tempelbergetille, joka onkin komea kallion harjanne. Laelta löytyy myös jonkinlaisen “temppelin” jäänteitä. Tuolloin näkymä niin harjanteelle kuin sieltä merelle päin, on avautunut nykyistä avarampana, sillä rinne ei oletettavasti ole ollut yhtä lailla puuston peittämä.

Tempelbergetille kannattaa suunnata kulkunsa Rönnäsin rannalta, parkkipaikan ja venelaiturin tuntumasta. Rannalta päin katsottuna lähtee parkkipaikan oikealle puolelle kaksi polkua, toinen kulkee rantaviivan mukaisesti ja toinen suoremmin kallioharjanteen päälle. Rannan tuntumassa voi katsella mennessä merimaisemia ja nousta sitten vasemmalle jyrkähkösti nousevalle harjanteelle.

Tarkkaavainen kulkija löytää temppelin jäänteet. Rakennus on ollut tiilirakenteinen, joka oli luontevaa, sillä Rönnäsissä toimi 1800-luvulla tiilitehdas. Tiilen polttoon on myös tarvittu paljon polttopuuta, jonka vuoksi Tempelbergetinkin rinteet lienevät olleet nykyistä paljaammat. Temppelinrauniot ovat peittyneet kasvustoon, vain seasta pilkottavat tiilenpalaset muistuttavat historiasta. Ne muodostavat hieman erikoisesti ympyrän muotoisen kuopan. Ilmeisesti rakennuksen seinät romahtaessaan ovat kasaantuneet kuopan reunoiksi.

Näkymä kallioharjanteelta on edelleen komea. Temppelin kohdalta meri siintää alhaalla. Myös luontoon kannattaa kallioharjanteella kiinnittää huomiota. Vaikka merenpinnasta ei nousta tämän enempää, metsän lajistossa tapahtuu selkeä muutos. Kalliota peittävät monin paikoin jäkälät, puut ovat kitukasvuisempia ja ympärillä näkyy keloontuneita mäntyjä. Myös useammista puista voi löytää jälkiä salamaniskemistä. Telttailua ukonilmalla ei siis suositella!

Mikäli retki suuntautuu vieressä sijaitsevan Sea Golf Rönnäsin hyvinhoidettuun mökki- ja golfkylään, voi samalla käydä katsastamassa rannassa sijaitsevan kahvilan paikan (kahvila ei tällä hetkellä toiminnassa). Siellä nimittäin on sijainnut mainittu Rönnäsin tiilitehdas, vaikkei suoranaisia merkkejä tehtaasta olekaan enää nähtävillä. Tiiliin tarvittiin savea ja niiden polttamiseen puuta. Rönnäsin mailta löytyi molempia.

Golfin rannassa.

Golfin rannassa.

 

Nyt tiilitehtaan kohdalla rannalle on tehty venelaituri. Nykyisin Rönnäsin kartanon mailla lampurina isännöivä Mikko Näri muistelee rannan rakentamista nykyiselleen. Kun golfkentän viheriöitä raivattiin, tuotiin maasta löydetyt kivenjärkäleet laiturin perustuksiksi. Iltaisin paikka näytti kuulemma kutakuinkin laiturilta (siltä kuin nykyäänkin), mutta aamulla kivet olivat vajonneet ja ympärillä velloi mutavalli. Pohja oli niin upottavaa liejua, että kivet painuivat yön aikana. Viimein löytyi pitävä kallio pohjasta ja työ alkoi tuottaa myös pinnalle näkyviä tuloksia.

Kahvilan mantereen puolelle on kaivettu myös allas, jossa on golfkentän osakkaiden suojainen venelaituri. Allasta ryhdyttiin kaivamaan ilman sen suurempia selvityksiä maaperästä. Pohjasta nostettu savi kuljetettiin golfkentän viheriöiden maapohjaksi. Rakentajien onneksi maaperästä löytyi kaunis kallio, joka nyt rajaa osittain allasta rannan puolelta.

 

ronnes12_tiilinavetta

Rönnäsin kartanon jyhkeä tiilinavetta lampuri Mikkö Närin mailla. Labby-Rönnäsin kaksoiskartanon isäntä varatuomari William Thuring rakennutti vuonna 1935 valmistuneen navetan. Varatuomari itse valvoi tiilinavetan rakentamista ja kerrotaan hänen puratuttaneenkin toisinaan, mikäli rakennettu kohta ei vastannut tuomarin vaatimuksia.

ronnes10_hevoskelkka

Navetan yläkerrasta löytyy vanha reki.

ronnes13_Mikon_lammas

Lammas laitumellaan, Mikko Närin perinteikkäillä ja luonnonkauniilla laidunmaillla.

 

Linkkejä alueen palveluihin:
Loviisan vierasvenesatamat ja -laiturit
: http://www.loviisa.fi/fi/palvelut/liikuntajaulkoilu/veneily (Käyty sivulla 20.11.2014)

Saaristomuseo: http://www.museo-opas.fi/fi/museo/saaristomuseo (Käyty sivulla 20.11.2014)

Sea Golf Rönnäs: http://golfpiste.com/seagolfronnas/ (Käyty sivulla 20.11.2014)

Sea Golf Klubiravintola: http://www.tjcatering.putteri.fi/fi/ETUSIVU/ (Käyty sivulla 20.11.2014)

Fishing Lords: http://www.fishinglords.fi/yritys (Käyty sivulla 20.11.2014)

 

Lähteet:
Mikko Närin haastattelu, 27.8.2014.

Haikonen, Iris ja Teräväinen, Erkki: Kartanon mailla – Sätereitä ja rälssimiehiä, 2011 Karttakeskus Oy.

Othman, Rolf ja Näri, Kerttuli, Kartano ajan virrassa, Korian Kirjapaino Alanko Oy. 2005

Saaristomuseon internetsivut: http://www.museo-opas.fi/fi/museo/saaristomuseo

 

Advertisement