Täällä pääset tutkimaan mielenkiintoisia, vanhoja historiallisia karttoja Labbyn ja Rönnäsin kartanoiden lähiympäristöstä. Ne kertovat omaa “hiljaista” tarinaansa seudun historiasta. Miten kartat avautuvatkaan, kun niitä osaa tulkita! Karttoja esitteli meille Labbyn kartanon nykyinen isäntä Juha Näri, jonka kokoelmiin kartat myös kuuluvat.
Kartta 1800-luvun alkupuolelta
Kartta 1800-luvun alkupuolelta.
Tämä kartta on venäläisten tekemä 1800-luvun alkupuolella, autonomian ajan alussa. Sen ajalleen edistyksellisestä tarkkuudesta kertoo esimerkiksi meren syvyyskäyrien merkitseminen. Kartta antaa tietoa esimerkiksi ajan tiilentuotannosta. Rantojen liepeiltä löytyy lukuisia tiiliruukkeja, joita sittemmin 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvulla lakkautettiin. Tjusterbyn, Sjögårdin ja Rönnäsin, Näsen kartanoiden rannoilta löytyvät merkityt tiiliruukit. Myös Kabbölen niemen ja Fasarbyvikenin rannalla on sijainneet tiiliruukit, edellinen lienee Näsin ja jälkimmäinen Labbyn kartanon.
Tiilet ovat olleet haluttu rakennusaine paloturvallisuutensa vuoksi. Olivathan tulipalot pitkään eritoten kaupungeissa suurin turvallisuusuhka, eikä ihmekään kun rakennukset olivat pääsääntöisesti niin puurakenteisia kuin puilla lämmitettyjäkin. Loviisan ja Svartholman linnoitustyöt ovat lisänneet 1700-luvulla merkittävästi tiilen kysyntää ainakin eteläisessä Suomessa. Esimerkiksi Loviisa -joen suulla olleen tiilitehtaan tuotanto viisinkertaistui.
Kartta valottaa myös Isnäsin historiaa. Nykypolvi muistaa Isnäsin sahasta, jonka toiminta jatkui 1990-luvun alkuun asti. Tehtailija, kauppaneuvos Askolin oli perustanut sahan vuonna 1897. Isnäsin teollisuushistoria ulottuu kuitenkin sahaa varhaisemmallekin ajalle, sillä myös sahan paikalla on ollut tiiliruukki. Kartasta näkee myös, miten Isnäsin Edöntie on syntynyt yhdistämään kolme kartanoa: Labbyn, Edön ja Isnäsin kartanon, kulkien tiiliruukin kautta.
Tiiliruukkien läheisyydestä voi edelleen löytää vanhojen savenottokuoppien jäänteitä. Isnäsissä ne löytyvät rantakaistaleelta, sahan vanhan konttorirakennuksen, Kaarnarannan vierestä, Edöntien varresta. Myös Rönnäsin tiiliruukin läheisyydestä Juha Näri on paikantanut savenottokuoppia. Saaristomuseota vastapäätä on ollut savenottokuoppa sekä Tempelbergetin ja Golfintien väliin jäävässä solassa useitakin (ks. Rönnäsin ranta ja kävelyreitti).
Karttaa katsoessa voi myös eläytyä kuunari Albertus Bahrentin ja hänen miehistönsä tunnelmiin vuonna 1877. Bahrent oli kotoisin Proestöstä, Tanskasta ja oli kuljettamassa kauppatavaraa Forsbyn kartanoon Pernajanlahdelle, jonne kuunari sitten onnettomuudekseen upposi 28. päivä toukokuuta. Ruorimies ei ilmeisestikään ollut ymmärtänyt täysin luotsin komentoja. Tarkkaa uppoamispaikkaa ei tiedetä. Niinpä jälkipolvet ovat saaneet toistaiseksi tyytyä vain arvuuttelemaan, missä kohdin onnettomuus on tapahtunut.
Fasarbyn rannassa on vielä jäljellä kaunis, vanha luonnonsatama, jossa myös yksi ruukeista sijaitsi. “Sieltä voisi sukeltamalla löytyä vielä painolastikiviä ja tiiliä”, Juha Näri miettii – vinkiksi sukeltajille! Fasarbyvikenin suojaisalle sisälahdelle nousi lahnaa, ja lähellä asuneet torpparit, Lassaksesta, Mattaksesta ja Grindaksesta, kävivät ruuhilla kalastamassa. Ajasta kertovat polkujen verkosto, joita löytyy vanhojen torpparikylien ja rannan väliseltä kaistaleelta. Hajonneita, tervattuja ruuhiakin on löytynyt jälkipolvien ihmeteltäväksi.
1800-luvun loppupuolen Inventointi kartta
Karta över Rönnäs och Labby skogar i Pernåsocken. Kartta Rönnäsin ja Labbyn metsistä Pernajan pitäjässä.
Kartta on tehty alueiden inventointia varten, niityt ja metsät on numeroitu ensi kertaa. Kapitalistisempaan yhteiskuntajärjestykseen siirryttäessä, pyrittiin kartoittamaan alueen resurssit niiden tehokkaampaa käyttöä varten. Kartta liittynee kartanomaiden omistussuhteen muutokseen. Tehtailija, kauppaneuvos Johan Askolin osti Labby-Rönnäsin kartanoiden maat Ehrnroothien suvulta vuonna 1894. Hän kehitti alueiden käyttöä modernimpaan suuntaan, jossa alueiden inventoinnin tuoma tieto on ollut hyödyllistä. Askolinin myötä päättyi myös kartanoiden aatelisomistus.
Kartasta voi päätellä, miten tuotanto alueella on pyritty järjestämään – ajalleen varsin organisoidusti. Kartanoiden, Labbyn, Edön ja Rönnäsin tuotannon keskiössä on meijeri ja siihen kytkeytyvä juustonvalmistus. Läheisen Isnäsin tiiliruukin paikalla on nyt Askolinin 1800-luvun lopulla perustama saha. Niityt ovat ollleet resurssi karjataloudessa ja maidontuotannossa, metsät sahateollisuudessa.
Keltaisella olevat alueet ovat niittyjä, joiden ympärille on merkitty myös karja-aitaukset. Labbyn kartanoalueelle on merkitty mm. heinälatoja, kartanon meijeri ja navetta. Kartasta voi siis päätellä, että karja on laiduntanut Edön kartanon puoleisella alueella, josta maito on viety tonkilla meijerille. “Muistan niitä lypsyasemia 1960-70-luvulla, kun niitä vielä oli”, Juha Näri kertoo. Labbyn kartanon puolella olevilla niityillä ei ole merkitty aitauksia. Siitä voitaneen päätellä, että niiltä alueilta on kerätty luonnonheinää talven varalle – navettaan.
Edön kartanon ohitse kulkee rantatie Murarsiin, joka oli oma pieni maatilansa, mutta kuului Labbyyn. Myös Murarsin ympärillä oli peltoja. Labbyn lähellä sijaitseva Fågelbyn talo on kuulunut myös kartanoiden piiriin. “Siellä on ollut matonkutoja”, Juha Näri muistelee.
Vanhastaan torppareilla oli vapaa käyttöoikeus pelto- ja niittymaihan ja metsään. Inventoinnin myötä, niityt ovat tulleet kiinteämmin kartanoiden resursseiksi ja metsäalueet sahan. Kartat kertovat tuotantotapojen muutoksesta. Kuten monet alueella pitkään asuneet ihmisetkin ovat haastatteluissaan kertoneet, elanto koostui saaristoalueella pitkään monesta lähteestä. Niin sahan kuin osin kartanon työtkin olivat kausiluonteisia. “Välillä oltiin ajamassa hevosia, sit lastaamassa laivaa Isnäsissä, ja sahalla töissä – sama miesporukka siirtyi”, Juha Näri kuvailee.
Kalastajista torppareiksi – torppareista työläisiksi
Yksi keskeinen teema, johon kartat avaavat näkökulmaa, on maan pinnan kohoaminen ja rantaviivan siirtyminen ajan kuluessa. Keskiajalla maisema on rantaviivan osalta ollut varsin erilainen kuin tänä päivänä. Matalilla rannikkovesillä, niin kuin Pernajanlahdella ja Labbyn Fasarbyvikenillä vaikutus on ollut erityisen merkittävä.
Mielenkiintoinen havainto alueella ovat esimerkiksi pienet torpparikylät, kuten Lassas, Mattas ja Grindas Labbyn ja Rönnäsin välillä, Fasarbyvikenin rannalla. Ne ovat mitä ilmeisimmin olleet keskiajalla meren rannalla. Oletettavasti kylät ovatkin alunperin kalastajakyliä. Pikkuhiljaa maan pinnan kohoamisen myötä, kylien ympärille on syntynyt luonnonniittyalueita karjan laidunnettavaksi, on laitettu navetoita, raivattu lisäksi peltoa ja siirrytty nk. niittytalouteen. Näihin kyliin Idlaxin ja Labbyn kartanot saivat rälssioikeuksia jo 1300-luvulla, ja väestä tuli torppareita kartanoille. Laajemmat säterioikeudet kartanoille tulivat 1600-luvun lopulla.
Vanhastaan torppareilla oli vapaa käyttöoikeus pelto- ja niittymaihan sekä metsäalueisiin. 1800-luvun lopun inventoinnin myötä, niityt ja pellot ovat tulleet kiinteämmin kartanoiden resursseiksi ja metsäalueet Isnäsin sahan. Kartat kertovat siten myös tuotantotapojen muutoksesta ja siihen kytkeytyvistä väestön muuttoliikkeistä.
On esimerkiksi huomattavissa, että torpparikylät alkavat harventua kartoista samaan aikaan, kun Isnäsin sahan työväenasuinrakennukset ilmestyvät karttakuvaan. Väki on siirtynyt torppareista sahan työntekijöiksi. Sittemmin 1960-1970-luvulla samat suvut ovat muuttaneet sahan rakennuttamiin kerrostaloihin Isnäsiin. Minkä jälkeen ihmisten työt ja työssäkäyntialueet ovat mullistuneet, kun on siirrytty moderniin palvelu- ja sittemmin tietoyhteiskuntaan. Samantyyppinen kehitys on tapahtunut koko Pernajassa, luontaiselinkeinoista, torpparilaitoksesta järjestäytyneempiin tuotantotapoihin. Mielenkiintoista on, miten myös maanpinnan muutokset kytkeytyvät kehitykseen!
Lähteet:
Juha Närin haastattelu, 4.11.2014 ja karttakokoelma
Museovirasto. Tiilen historiaa Suomessa. http://www.nba.fi/tiili/index.htm. (Käyty sivulla 4.12.2014)
hylyt.net: Albertus Bahrent. http://www.hylyt.net/hylky.jsp?id=albertus_bahrent_1877. (Käyty sivulla 17.12.2014)
Löytöretkiä Pernajan saaristoon - historiaa, tarinoita ja retkikohteita 